?

Log in

Emme tahdo olla kansalaisia! - Antti Rautiaisen kirjoituksia
joulukuu 3., 2006
07:23 pm

[Linkki]

Previous Entry Share Next Entry
Emme tahdo olla kansalaisia!
Kriittinen kirjoitus kansalaispalkasta Kapinatyцlдistд #34 varten.

Emme tahdo olla kansalaisia!

Kansalaispalkkakeskustelun toi tutkijoiden pöydiltä suomalaiseen päiväpolitiikkaan äärilinjan oikeistoliberalismia edustanut Nuorsuomalainen Puolue, joka jäi 90-luvun tähdenlennoksi. Harvat politiikassa jatkaneet nuorsuomalaiset siirtyivät lähinnä Vihreään liittoon. Liiton vasemmistoradikaalisiipeä edustavat Tottelemattomat pitävät kansalaispalkkaa yhtenä päävaatimuksistaan. Muutoksen kevään numero 26 Megafoni-liitteessä julkaistussa artikkelissa "Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan" Markus Termonen näkee vaatimuksen kansalaispalkasta luovan siltoja politiikan perinteisen vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelun yli. Termonen tosin käyttää artikkelissa neutraalimpaa "perustulo"-nimitystä kansalaispalkan synonyyminä, tässä kirjoituksessa puhutaan kuitenkin "kansalaispalkasta", koska sana kuvailee paremmin missä käsitteestä on kyse - eli "palkan" saamiseen oikeuttaa jo pelkkä "kansalaisuus".



Kansalaisuuden käsite on Tottelemattomille ongelmallinen vain niin kauan kuin se perustuu poissulkemiseen ja on rajoittunut kansallisvaltion viitekehykseen. Kirjoituksessaan "Olemmeko me'kansalaisia'?" Tottelemattomiin kuuluva Jyväskyläläinen Vastavalta-ryhmä suhtautuu myönteisesti globaaliin kansalaisuuteen, joissain muissa Tottelemattomien artikkeleissa viitataan myös eurooppalaiseen kansalaisuuteen.

Kansalaisuuden kaksi merkitystä

Kansalaisuus viittaa oikeuksiin, jotka kuuluvat ihmisille yhteisön jäsenyyden ja olemisen perusteella. Antti Tietäväisen kirjoittaman Valkohaalaritutkimuksen mukaan tämän Tottelemattomia edeltäneen liikkeen zapatisteilta lainaama tavoite oli "autonomia ja oikeudet". Nämä ovat kuitenkin keskenään täysin ristiriitaisia päämääriä, koska siinä missä oikeudet ovat lahja vallanpitäjiltä joka voidaan milloin vain ottaa pois, itsehallinto tarkoittaa riippumattomuutta vallanpitäjistä ja myös vallanpitäjien tuhoa, koska hallitsijoita ei voi olla ilman hallittavia.

Kansalaisuus viittaa myös kansalaisyhteiskunnan käsitteeseen, jonka vastakohta on vanhakantainen yhteiskunnan jäsentäminen luokkataistelun areenana. Työväenluokan valta perustuu pelkästään joukkovoimaan, aseeseen jonka avulla se uhkaa lopettaa työnteon kun vaatimuksiin ei suostuta. Samassa tilanteessa kansalaisyhteiskunta voi ainoastaan kutsua vallanpitäjät "dialogiin". Ei siis ole yllätys, että maailman hallitseva eliitti rakastaa itse itsensä kansalaisyhteiskunnan edustajiksi nimittäneiden kansalaisjärjestöjen kutsumista kumileimasimen virkaa tekeviin spektaakkeleihin, jotka oikeuttavat mitkä tahansa inhottavat uudistukset. Kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntaa edustaa poikkeuksetta korruptoitunut NGO-eliitti, joka pyrkii lähinnä kahmimaan taskuihinsa mahdollisimman paljon rahaa erilaisista kehitysapuprojekteista. Länsimaiden kansalaisjärjestöjen päätehtävä on tehdä julkiselle sektorille kuuluvia töitä pilkkahintaan ja orjapalkoilla. Kukaan jolla on ase ei tarvitse oikeuksia - miksi helvetissä me siis haluaisimme olla kenenkään kansalaisia?

Yhteiskunnallinen insinööritiede

Alaluokan päähuoli ei ole miten se vähät rahansa saa, väliä on sillä kuinka paljon rahaa on. On naurettavaa, että Tottelemattomat laskevat kuuluvansa samaan poliittiseen diskurssiin Nuorsuomalaisten 1200 markan kansalaispalkkahankkeen kanssa, koska jälkimmäisessä oli kyse lähinnä köyhien lahtaamisesta. Termosen artikkeli edustaa viime kädessä insinöörinäkökulmaa, jossa luetellaan minkälaiset kansalaispalkkamallit ketäkin hyödyttäisivät. Mutta alaluokka ei usko kansalaisyhteiskuntaan, dialogiin tai yhteisiin etuihin vallanpitäjien kanssa, se haluaa vain omansa pois.

Jos kansalaispalkan suunnittelijat pystyvät ratkaisemaan ilmeiset erityisryhmiin, kuten sairaisiin ja yksinhuoltajiin liittyvät ongelmat siten ettei uudistus heikennä kenenkään etuja, ei hanketta vastaankaan pidä taistella. Ihmisten valvomisen ja nöyryyttämisen vähentäminen olisi kiistatta hyvä asia. Mutta kansalaispalkan korottaminen liikkeen poliittiseksi maksimiohjelmaksi edustaa joko totaalista keinojen ja päämäärien sekoittamista toisiinsa tai päämäärien täydellistä puuttumista. Ulkoparlamentaarinen oppositio on pohjasakan ainoa etujärjestö, sen tehtävä ei saa olla kapitalismin hallinnointi!

Immateriaalisuuden tuotteistaminen

Häiriintynein argumentti kansalaispalkkaliikehdinnän puolesta on "tuotannon muuttuminen immateriaaliseksi". Tuotannon immaterialisoitumisella ei kuitenkaan ole kapitalismille mitään merkitystä, kapitalistia kiinnostaa ainoastaan kuinka erilaiset hyödykkeet voidaan liittää rahatalouden piirissä oleviksi tuotteiksi. Kvantitatiivisten mittausten hankaloituminen järkyttää ainoastaan niistä kiihottuvia marxilaisia. Tekijänoikeudet auttavat kapitalistia tuotteistamaan tiedon, kilpailu auttaa tuotteistamaan kehityksen, ja jos sosiaalisen kanssakäymisen taitoja ei onnistuta tuotteistamaan voidaan aina iskeä hintalappu niiden haltijan otsaan. Vaikka konsultti tienaisi elantonsa pelkällä paskanpuhumisella, paskanpuhuminen on rahanarvoinen tuote jos se tekee jonkun elämästä siedettävämpää. Tuotannonalan immateriaalisuus ei tarkoita että se olisi rahatalouden ulkopuolella.

Rahatalouden ulkopuolella oleva talous koostuu kolmesta alueesta. Ensimmäinen alue ei koskaan ole ollutkaan rahatalouden piirissä, esimerkiksi kehitysmaiden vastikkeettoman vaihdon periaatteella toimiva siementalous jota pääoma yrittää tuhota lisääntymättömien hybridisiementen avulla. Toinen alue ovat ihmiset joilla on järjestelmälle yhä vähemmän ja vähemmän tarjottavaa, ja jotka ovat siksi suistumassa rahatalouden ulkopuolelle. Kolmas alue on tietoisesti kapitalismilta vapautettu tila, esimerkiksi talonvaltaukset ja idealistien tekemät freeware-ohjelmistot jotka tietyillä ohjelmointiteollisuuden erityisaloilla uhkaavat pääomanmuodostusta.

Kansalaispalkan ajajien argumentti on näille alueille ajautuneiden (tai siirtyneiden) ihmisten toimeentulon turvaaminen, mutta usein päämäärä tuntuu olevan itse systeemin säilyttäminen. Ja totta kai kaikki rahatalouden ulkopuolella oleva inhimillinen toiminta uhkaa järjestelmää, jolle ainainen laajeneminen on elinehto! Mutta jos päämäärämme on järjestelmän tuhoaminen, miksi ihmeessä sitä pitäisi laajentaa entisestään integroimalla siihen sen ulkopuolelle joutuneet (ja päässeet)? Jos ongelma on ettei nälkätaiteilun tai GNU Public License-ohjelmoinnin tuloksia voi syödä, ratkaisu ei ole tuotteista vapaan toiminnan oikeuttaminen kapitalismin edessä, vaan näiden itsehallinnollisten alueiden laajentaminen elintarviketuotantoon ja muille välttämättömyystuotteiden sektoreille.

Antti Rautiainen

Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan (Markus Termonen)

http://megafoni.kulma.net/index.php?art=22

Valkohaalaritutkimus (Antti Tietäväinen)

http://megafoni.kulma.net/index.php?art=108

Olemmeko me "kansalaisia"? (Vastavalta-ryhmä)

http://www.cc.jyu.fi/vastavalta/kansalaisiako.shtml

Immateriaalinen työ (Maurizio Lazzarato)

http://www.ecn.org/finlandia/tottelemattomat/teoria/lazza.htm

(Jätä vastaus tähän)

 Sivun tarjoaa LiveJournal.com