?

Log in

Enemmän rakkautta - Antti Rautiaisen kirjoituksia
kesäkuu 19., 2008
10:08 pm

[Linkki]

Previous Entry Share Next Entry
Enemmän rakkautta
Ristipostitus finpolyyn.

Artikkeli Kapinatyöläisestä nro 41.

Kaikki kulttuurit halveksuvat valehtelemista. Meidän kulttuurissamme on kuitenkin alueita joilla tietyistä aiheista valehteleminen, tai ainakin totuudesta vaikeneminen on paitsi oikeutettua, myös normi. Yksi tällainen aihe on vetovoima, jota tunnemme muihin kuin omaan kumppaniimme.

Preeriamyyrä on yksi harvoista lajeista, joka pysyy ensimmäisen partnerin kanssa koko ikänsä. Ihmiset eivät elä näin, eivät missään kulttuurissa. Meidän kulttuurissamme puolet avioliitoista päättyy eroon, joissain muissa kulttuureissa joissa avioeroja suvaitaan vähemmän, prostituutio on vielä merkittävässämmä roolissa kuin meillä.

Syrjähypyt ovat todellisuutta suuressa osassa suhteita, ja ainakin jos mukaan lasketaan myös flirttailu ja fantasiat, tuskin yksikään suhde selviää ilman niitä. Tämän tietää jokainen, mutta me teeskentelemme ettemme tietäisi. Näin ollen olemme usein vähiten rehellisiä sille ihmiselle, joka on meille kaikista tärkein, ja jonka kanssa vietämme enemmän aikaamme kun kenenkään muun kanssa. Ja jos totuus joskus pääsee pilkottamaan esiin, se joko haudataan takaisin valtavan draaman saattelemana, tai sitten kaikista rakkaimmasta ihmisestä tuleekin yhtäkkiä kaikista vihatuin, ja samaa valhetta jatketaan joko yksinäisyyteen vetäytyen tai hakeutumalla toiseen, ihan yhtä valheelliseen parisuhteeseen, joka ei välttämättä miltään osin ole edellistä parempi.



Itse asiassa kulttuurimme pitää vapautta, onnellisuutta ja rehellisyyttä yhteensopimattomana monella alueella, mutta parisuhteet ovat tästä yksi selkeimpiä esimerkkejä. Mutta vapaus, onni ja rehellisyys ovat kaikki niin tärkeitä asioita, etten ainakaan minä ole valmis tinkimään niistä yhdestäkään. Tieto voi lisätä tuskaa, mutta oikein käytettynä se lisää myös luottamusta, ja luottamalla toisiimme voimme päästä kivuliaimpienkin paikkojen yli. Jos opimme ymmärtämään mitä me todella haluamme, ja jakamaan tämän tiedon kaikista läheisimpien ihmisten kanssa, voi rehellisyydestä tulla vapauden ja onnellisuuden siemen.

Siinä missä vielä parisataa vuotta sitten kirkko ja valtio sekaantuivat säännöllisesti ihmisten yksityiselämään, nykyään valtiota joka säätelee ihmissuhteita pidetään yleisesti totalitäärisenä. Avioliittoa pidetään usein ennemminkin ihmisten välisenä vapaaehtoisena ja symbolisena sopimuksena, kuin valtiovallan menetelmänä turvata valtarakenteiden pysyvyyttä.
Toisaalta avioliitto-instituutin valtiollisuus toimii tavallaan sen uskottavuuden takeena, ja voi hyvin kysyä tarvitsemmeko valtiovallan sekaantumista yksityiselämäämme missään muodossa. Jos emme pysty hoitamaan ihmissuhteitamme ilman poliisia, voimme samantien elää koko elämämme jossain laitoksessa.

Mutta jos voimme hoitaa ihmissuhteemme ilman poliisia, voi hyvin kysyä tarvitsemmeko sitten ylipäätänsä vankilaa, joka pystytetään antamalla toisillemme lupauksen ikuisesta, kaikki muut osapuolet poissulkevasta rakkaudesta ja seksuaalisuudesta? Eikö tämä juuri ole onnellisuuteen pyrkimistä vapauden ja rehellisyyden kustannuksella?

Muutamien tuhansien vuosien ajan suuri osa ihmiskuntaa otti melko tosissaan idean avioliitoista kuolemaan asti. Idean ilmeisiä vaikeuksia yritettiin kiertää muun muassa leikkelemällä naisten sukupuolielimiä, kivittämällä heitä pienillä kivillä ja polttamalla leskiä roviolla. Tietenkään valtiollinen avioliitto ei ollut pelkästään epäonnistunut aate, vaan silloisia yhteiskunnan omistusrakenteita tukemaan luotu instituutio. Mutta sittemmin ainakin meidän kulttuurimme on siirtynyt ikuisista avioliitoista "sarjamonogamiaan", jossa olennaisempaa kuin partnereiden määrä on se, ettei niitä tulisi olla useita samanaikaisesti.

Sarjamonogamia ei kuitenkaan mitenkään välttämättä ole ideaalinen ratkaisu - jos suhteen loppu on miltei väistämätön, voi hyvällä syyllä kysyä mitä järkeä on panostaa oikeasti syvällisen ihmissuhteen luomiseen. Pahimmassa tapauksessa sarjamonogaaminen suhde on vain kyynistä laskelmointia siitä, milloin suhteen käyttöarvo on laskenut niin alhaiseksi, että on jo aika korvata se uudella, aivan yhtä pinnallisella. Ja koska kiinnostus kolmansiin osapuoliin on edelleen tabu, sarjamonogaamiset suhteet voivat olla aivan yhtä valheellisia kuin suhteet, jotka väittävät olevansa ikuisia.

Kaikkien aikojen vallankumoukselliset ovat hyökänneet aikansa seksuaalimoraalisia käsityksiä vastaan. Avioliitto-instituutiota vastaan on hyökätty viimeistään keskiajalta lähtien, mutta vieläkään emme ole päässeet siitä eroon. Syy tähän on paljolti myös vallankumouksellisissa itsessään, emme ole pystyneet luomaan uskottavia vaihtoehtoja, jotka tarjoisivat samaa turvallisuuden tunnetta jota kyseenalainen lupaus ikuisesta monogamiasta voi antaa. 1960-luvun vapaasta rakkaudesta tuli paljolti vastuuttomuuden synonyymi, vastareaktiona sille 1970-luvun feminismistä tuli melko puritanistista suhtautumisessaan seksuaalisuuteen.

Mutta monogamian ja vastuuttomuuden lisäksi on myös kolmas vaihtoehto - polyamoria (sanoista poly-monta ja amor-rakkaus). Polyamoria tarkoittaa useita samanaikaisia rakkaussuhteita, jotka ovat kaikkien osapuolien tiedossa ja heidän hyväksymiään. Termi "polyamoria" on ilmeisesti keksitti muutamalla eri taholla samanaikaisesti toisistaan riippumatta. Termin käyttö on
yleistynyt 1990-luvulla, vaikka samanlaisia ideoita ja termejä on esiintynyt jo paljon aikaisemmin. Polyamorialle ei ole vakiintunutta suomenkielistä termiä, tässä artikkelissa käytän termiä "monisuhteisuus" - se ei ole aivan sananmukainen käännös, mutta Suomen kielessä "rakkaus"-sanalla on niin vahva lataus, ettei se oikein taivu uudissanojen osaksi.

Yleensä emme usko, että kahden tai kolmen lapsen vanhemmat rakastavat yksittäistä lasta vähemmän kuin yhden lapsen vanhemmat ainokaistaan. Emme myöskään usko, että yksi lapsi olisi välttämättä rakkaampi kuin toinen. Näin ollen on aika erikoista uskoa, että rakkauden määrä vähenee jos yhden suhteen lisäksi meillä on samanaikaisesti kaksi tai useampia, tai että ylipäätänsä voisimme rakastaa vain yhtä ihmistä kerrallaan. Rakkaus ei ole fyysinen suure - kaikista rakkauden geneettisistä, biologisista ja kemiallisista selityksistä huolimatta se pakenee menestyksellisesti kaikki yrityksiä mitata itseään kvantitatiivisesti. Rakkauden luonteeseen kuuluu, että se kiistää noudattavansa mitään säännönmukaisuuksia, ja se löytyy aina
sieltä missä sitä voisi vähiten odottaa.

Miksi sitten yksi rakkaus ei olisi tarpeeksi? Joillekin yksi rakkaus ehkä riittääkin, ja jotkut eivät edes rakastu ikinä. Mutta jokainen rakkaus on erilainen, ja ilmaantuu erilaisissa olosuhteissa - yksi rakkaus ei voi koskaan sisältää kaikkia samoja asioita kun toinen rakkaus. Tätä voi toki olla vaikeaa ymmärtää, jos ei ole koskaan ollut rakastunut useampaan henkilöön samanaikaisesti, ja suurelle osalle monisuhteisista ihmisistä omat tunteet ovatkin tulleet yllätyksenä kun ne on kohdannut itse ensimmäistä kertaa. Tietysti voi yrittää pakottaa itsensä olla rakastamatta, samalla tavalla kun homoseksuaali voi yrittää pakottaa itsensä rakastamasta samaa sukupuolta olevaa ihmistä, mutta tämä ei onneksi ole ainoa mahdollinen ratkaisu!

Ystävyyden ja rakkauden rajanveto on lähes yhtä keskeinen kulttuurimme draama kuin "pettämisen" ja "uskollisuuden" itseään toistavat näytelmät. Kuinka monta hyvää ihmissuhdetta onkaan tärveltynyt vain siksi, että ne ovat ylittäneet myyttisen "seurustelun" rajapyykin, joka ei välttämättä edes tarkoita mitään muuta kuin seksiä. Monogaamisen idean äärimmäinen
kunnianhimoisuus asettaa seurustelulle usein aivan kestämättömiä vaatimuksia, mitkä johtavat usein koko seurustelua edeltäneen ystävyyden kariutumiseen. Monisuhteisuus tarkoittaa rehellisyyttä, mutta ei välttämättä täydellistä omistautumista. Vaikka osa monisuhteisista haluaa vetää selvät rajat ystävyyden ja seurustelun välille, monisuhteisuuteen liittyvä dogmeja pakeneva rehellisyyden filosofia auttaa myös löytämään sopivan välimuodon ystävyyden ja rakkauden välillä silloin, kun kumpikaan ääripäistä ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Ja miksi meidän ylipäätänsä pitäisi tehdä selkeä ero rakkauden ja ystävyyden välille?

Useampi samanaikainen kumppani ei vielä tarkoita pettämistä - pettämistä on, jos teot ovat ristiriidassa lupausten kanssa. Toisten osapuolten kunnioitus ja tarpeiden huomioonottaminen on monisuhteisuudessa aivan yhtä keskeisellä sijalla kuin monogaamisissakin suhteissa. Mustasukkaisuus ei ole luonnonlaki - jotkut ihmiset eivät koskaan tunne mustasukkaisuutta.

Toisaalta joskus monisuhteisetkin ihmiset voivat olla mustasukkaisia. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että on aika siirtyä monogamiaan, vaan sitä, että suhteessa on ongelmia jotka johtavat turvattomuuden tunteeseen, ja jotka kaipavat selvittämistä. Mustasukkaisuus ei ole merkki rakkaudesta sen enempää kuin sen puutteestakaan. Usein mustasukkaisuus ei myöskään ole itse ongelma vaan ongelman oire - se kertoo turvattomuuden tunteesta, joka voi johtua
aikaisemmista pettymyksistä, alitajuisista peloista tai suhteen selvittämättömistä ongelmista.

Monisuhteisuudella ei ole välttämättä mitään tekemistä polygamian kanssa, koska avioliitolla ja rakkaudella ei usein ole mitään tekemistä keskenään. Monisuhteisuus ei myöskään ole "vapaata rakkautta", koska rakkauteen liittyy aina myös vastuuta, eikä myöskään "vapaata seksiä" koska seksiä voi olla ilman rakkautta ja rakkautta ilman seksiä. Monisuhteisuus eroaa myös swinger-kulttuurista, jossa monogaamiset parit kokoontuvat harrastamaan seksiä toisten ihmisten kumppaneiden kanssa. Toki Monisuhteiset voivat harrastaa satunnaista seksiä suhteiden ulkopuolella, mutta tämä ei kuulu polyamoriaan sinänsä, ja osapuolet voivat myös sopia, että irtosuhteita ei harrasteta. Polyamorinen suhde ei siis välttämättä ole avoin suhde.

Monisuhteisuus perustuu monenkeskeiseen luottamukseen, joka taas perustuu kommunikaatioon - ja miksei myös sanattomaan yhteisymmärrykseen silloin kun se on mahdollista. Jokainen suhde on ainutlaatuinen, ja luottamuksen voi saavuttaa monilla eri tavoilla. Joskus luottamuksen saavuttamisen menetelmä on lupaus "moniuskollisuudesta", eli kieltäytyminen suhteista
monisuhteen ulkopuolella. Itse asiassa monisuhteisuus ei välttämättä edes poissulje avioliittoja, koska avioliitotkin voi ymmärtää monella eri tavalla. Niiden ei ole mikään pakko noudattaa olemassaolevien lakien kirjainta, vaikka tietysti joissain maissa tästä kirjaimesta poikkeaminen voi olla rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Avioliitto voi esimerkiksi olla
monenkeskinen, tai se voi olla sitoutuminen yhteen ihmissuhteeseen ilman seksuaalista tai rakkaudellista poissulkevuutta. On olemassa valtava kirjo mahdollisia tapoja järjestää monisuhde, ja jokaisessa niistä on omat hyvät ja huonot puolensa - mitään
kaikille sopivaa yleisratkaisua ei ole olemassa.

Totta kai useamman suhteen samanaikainen hoitaminen vaatii ajankäytön suunnittelua, etteivät toiset tuntisi itseään laiminlyödyiksi. Usein paljon suurempia ongelmia monisuhteisuudessa ovat kuitenkin yhteiskuntamme luomat ennakkoluulot, jotka luovat aiheettomia epäilyksiä suhteiden osapuolille, sekä ympäröivien ihmisten asennoituminen ja odotukset.

Internetistä on tullut tehokas keino monisuhteisten verkostoitumiseen, ja ennen kaikkea internetin ansiosta koko käsite on levinnyt ympäri maailmaa. Useimmille monisuhteisille internet on tietysti ennen kaikkea kanava samanmielisten, ja ehkä myös rakkaiden löytämiseen. Internetissä käydään myös keskusteluja siitä, kuinka voi käsitellä mustasukkaisuutta ja kertoa
monisuhteisuudesta sukulaisille ja työtovereille, ja millaisia sääntöjä polyamorisissa suhteissa sitten voi ja pitää olla.

Monisuhteiset voivat myös törmätä viranomaisten ennakkoluuloihin, esimerkiksi lasten huoltajuuskysymyksissä, joten joskus polyamoristen organisoituminen liikkeeksi on myös tarpeen. Monissa maissa polyamoristit ovat verkostoituneet muiden seksuaalista tasavertaisuutta vaativien ryhmien, esim homo - ja biseksuaalisten, lesbojen ja transgender-ihmisten kanssa.

Voiko monisuhteisuus sitten olla elämäntavan lisäksi myös aatteellinen liike? Tästä monisuhteiset eivät ole yksimielisiä - vaikka vapaus, rehellisyys ja avoimuus ovat varmasti universaaleja arvoja, voi olla ettei monisuhteinen elämäntapa yksinkertaisesti sovi kaikille. Mutta joka tapauksessa on tarpeen levittää sanaa siitä, että (sarja)monogaamiset suhteet ja
perhe-elämä eivät ole ainoa mahdollinen elämäntapa, johon kaikkien on pakottauduttava.

Antti Rautiainen

Lisää aiheesta

Suomeksi:
http://finpoly.livejournal.com

Englanniksi:
http://www.polyamory.org/
Donnie Easton ja Catherine A. Liszt:
The Ethical Slut: A Guide to Infinite Sexual Possibilities

(3 kommenttia | Jätä vastaus tähän)

Comments
 
From:(Anonymous)
Date:joulukuu 10., 2008 11:21 am (UTC)

Herra Anonyymi

(Link)
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsinki+palkkasi+kanivirkamiehen/1135241864852

Onnittelut uuden virkanne johdosta!
From:syyskuu
Date:lokakuu 4., 2009 02:12 pm (UTC)
(Link)
Voiko tän laittaa polyamoria.fi-sivustolle?
From:(Anonymous)
Date:tammikuu 17., 2011 01:56 pm (UTC)

nmcmhzsg cfyd

(Link)
rilv prrxk porno (http://www.miasporn.com) rfxhid m jg q wdo
 Sivun tarjoaa LiveJournal.com