?

Log in

No account? Create an account
Eurooppa käänsi selkänsä Tshetsenian pakolaisille. Muutoksen kevät #24. - Antti Rautiaisen kirjoituksia — LiveJournal
joulukuu 3., 2006
06:58 pm

[Linkki]

Previous Entry Share Next Entry
Eurooppa käänsi selkänsä Tshetsenian pakolaisille. Muutoksen kevät #24.
Eurooppa käänsi selkänsä Tshetsenian pakolaisille

Yli 300 000 Tshetseniasta ympäri Venäjää paennutta, ja sadat tuhannet Tshetsenian sisäiset pakolaiset ovat varmasti yksi "terrorismin vastaisen sodan" surullisimmista uhreista. Tshetsenian toinen sota ei ollutkaan häpeätahra totalitarismista irti pyristelevän suurvallan kyljessä, vaan alkusoitto 21. vuosisadan maailmanjärjestykselle. Vaikka Washingtonin propaganda- ja sotakoneisto on paremmin rasvattu kuin Kremlin, terrorismin vastaisen sodan kasvot ovat samat kaikkialla - satoihin tuhansiin ja miljooniin kohoavat pakolaisvirrat ja pääosin epätäsmällisesti ympäriinsä satelevat täsmäpommit. Ennen kaikkea terrorismin vastainen sota tarkoittaa kokonaisten kansojen syyllistämistä - saudi-arabialaisia opiskelijoita jotka "katoavat" kuukausiksi FBI:n kuulusteluja varten Yhdysvalloissa, terrorismista epäillyn ulkomaalaisen oikeuden pidätysoikeudenkäyntiin poistamista Isossa Britanniassa ja kaduilla rahaa tshetseeneiltä ja muilta paperittomilta kiristävien satojen tuhansien poliisien terroria Venäjällä.



Elämä sotatantereella

Toisen Tshetsenian sodan alkaessa Tshetsenian länsipuolella sijaitseva Ingushetian tasavalta oli ainoa Venäjän federaation alue joka ei sulkenut rajojaan pakolaisilta. Tämä johti lyhyessä ajassa tasavallan väkiluvun kasvuun 310 000:sta puoleen miljoonaan. Venäjän viranomaiset yrittivät ensimmäisen kerran karkoittaa nämä kaksisataa tuhatta pääosin leireillä elävää pakolaista takaisin Tshetseniaan jo vuonna 2000, mutta ihmisoikeusjärjestöjen painostuksen ja pakolaisten väkivallattoman vastarinnan ansiosta karkoitukset eivät ole onnistuneet.

Venäjän politiikka on kuitenkin ajaa kaikki pakolaiset takaisin Tshetseniaan ennemmin tai myöhemmin, esimerkiksi eräs sisäministeriön kiertokirje vuodelta 1999 alkoi ilmaisulla "tshetsenialaisille on Venäjän federaation alueella tehtävä mahdollisimman painostavat oltavat". Tshetseniassa matalan intensiteetin sota on jatkuvasti käynnissä, Venäjän armeija toteuttaa raaimpia ihmisoikeusloukkauksia lähinnä "zachistka", eli "puhdistus"-operaatioiden yhteydessä. "Puhdistuksen" aikana armeija tarkastaa kylän tai lähiön talo talolta, operaatio joka usein kehittyy satunnaiseksi ryöstelemiseksi ja murhaamiseksi. Jokaisen "puhdistuksen" aikana miespuolisia asukkaita kerätään satunnaisesti "filtteröintileireille", joissa kiduttamalla yritetään saada tunnustuksia "separatisteilta", ja joista pääsee varmuudella ulos hengissä vain jos omaa rikkaita sukulaisia. Vaikka suurin osa kiinni otetuista vapautetaan ilman syytteitä, he ovat usein henkisesti ja fyysisesti raunioita ja täysin työkyvyttömiä. Eniten huomiota herättäneessä tapauksessa Heinäkuun 2001 alussa 1500 rauhallista Semovodskin ja Assinovskin kylien asukasta kerättiin kuorma-autoihin ja kuskattiin armeijan kidutettaviksi.

Paperittomana Venäjällä

Vain 2000 Tshetsenian pakolaista on saanut Venäjällä "pakotetun siirtolaisen", eli valtion sisäisen pakolaisen statuksen. Lopuista suuri osa on hukannut jopa passinsa, ja ilman passia elämä Venäjällä on yhä melkein yhtä mahdotonta kuin Stalinin aikana. Uuden passin saa joko sisäministeriön Tshetsenian jaostosta, joka ei tosin ole toiminut kymmeneen vuoteen, tai maksamalla viranomaisille pimeästi satoja dollareita.

Venäjän alueet päättävät rekisteröimislainsäädännöstäään itsenäisesti, ja suurimmalla osalla se on yhtä pakolaisvihamielistä kuin missä vain Länsi-Euroopan valtiossa. Rekisteröimättömät eivät saa tehdä työtä, eläkettä, sairaanhoitoa tai käydä koulua, huolimatta siitä että nämä oman maan kansalaisilta eväävät säädökset ovat perustuslain vastaisia. Esimerkiksi korkein hallinto-oikeus kumoaa vuosittain Moskovan asettamat säädökset, mutta parissa viikossa kaupunki säätää ne uudestaan. Krasnodarin alue ei rekisteröi siirtolaisia joilla ei ole yli 10 vuotta alueella asuneita sukulaisia. Ja ilman muuta rekisteröinti ilman passia on täysin mahdotonta.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat jo kauan syyttäneet esimerkiksi Moskovan poliisia järjestelmällisestä tshetseenien lavastamisesta syyllisiksi rikoksiin. Tshetseeneita pidätetään satunnaisesti syytettynä "häiriköinnistä", järjestetään kotietsintöjä joiden yhteydessä poliisit tuovat asuntoihin huumeita ja varastettua tavaraa. Moskovan syyttäjän virasto käytännössä myönsi nämä väärinkäytökset tapaamisessa kolmen ihmisoikeusjärjestön kanssa. Tverin alueella 29. toukokuuta 2001 150 poliisia etsi "varastettua pesukonetta" yhdeksästä tsetseenipakolaisten asuttamasta talosta, etsinnän aikana he järjestivät mm.12-vuotiaan pojan valeteloituksen.

"Terrorismin" vastainen yhtenäisyys

Siinä missä ennen syyskuun yhdettätoista länsimaiden suhtautuminen Tshetsenian sotaan oli välttelevästi kriittinen, mutta nyt kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä terrorismin vastaisessa rintamassa. Esimerkiksi Yhdysvallat vaatii nykyään sukulaisten kansalaisuuden ilmoittamista viisumihakemuksen yhteydessä Venäjällä. Edelläkävijä tällä alueella on Suomi, joka ei myönnä viisumia kenellekään joka on syntynyt missään päin Kaukasiaa! Alle kymmenen tshetseeniperhettä on onnistunut pääsemään Suomeen viisumiseulan läpi ilmeisen sattumalta, mikä tosin myös antaa ulkoministeriölle alibin ettei Geneven pakolaissopimusta muka oltaisi loppujen satojen viisumia hakeneiden tapauksessa säännönmukaisesti rikottu (viisumia ei saa evätä sen perusteella että hakija on turvapaikan tarpeessa). Helppoa ei tosin ole Suomeen päässeilläkään, räikeimmässä tapauksessa Kotkan poliisi kutsui Venäläisen poliisin tulkiksi turvapaikanhakijan kuulusteluun, ja nämä yksissä tuumin ilmoittivat hakijalle karkoituksen olevan väjäämätön. Suomesta löytyy tshetseenipakolaisille turvaa yhtä epätodennäköisesti kuin radikaalin oikeiston hallitsemista Itävallasta tai Tanskasta, jos peräänantamaton kansalaistoiminta ei onnistu tilaisuutta muuttamaan.

Geneven pakolaissopimuksen rikkominen on tietysti törkeätä, mutta kukaan ihmisten vapaata liikkumista puolustava ei voi pitää sopimusta itseäänkään minään ilon aiheena. Jotta Geneven sopimuksen määritelmä poliittisesta vainosta täyttyisi, valtiokoneiston pitää olla juuri turvapaikanhakijaa yksityishenkilönä vainoamassa, se että tshetseenit joutuvat satunnaisen mielivallan uhriksi pelkästään kansallisuutensa vuoksi ei välttämättä vielä riitä. Lisäksi Geneven sopimus ei vielä pidä minään sitä että työnteko, eläkkeet, sairaanhoito ja koulunkäynti on kielletty, niin kauan kun turvapaikanhakijaa ei uhkaa kidutus tai kuolema. Työttömän ja rahattoman pakolaisen nälkään nääntyminen ei kansainvälistä pakolaisoikeutta paljoa hetkauta, vaikka murhatuksi joutuminen voisi olla paljon miellyttävämpi tapa päättää päivänsä.

Euroopan laajuinen kampanja

Venäjän anarkisteille ja itsehallinnollisille ruohonjuuritason aktivisteille tshetseenipakolaisten ongelma on erityinen velvollisuus, koska tshetsenian pakolaiset ovat koko jyrkästi kerrostuneen yhteiskunnan alimmalla tasolla, ja sodan ympärille keskittyy niin paljon sitä mitä koko yhteiskunnassa on vialla. Länsimaiden näkökulmasta tshetseenit eivät välttämättä ole sen suuremmassa hädässä kuin muutkaan pakolaisryhmät, kuitenkin 300 000 tshetseenipakolaista on jo niin paljon että ruohonjuuritason ryhmät eivät koskaan pysty siitä auttamaan kun vain pientä osaa. Näin ollen eurooppalainen rajojen vastainen No Border-verkosto (kts. Muutoksen kevät #21) on valinnut kampanjoinnin tshetseenipakolaisten turvapaikkaoikeuden puolesta pilottiprojektiksi, joka ensimmäistä kertaa yhdistää ryhmät EU-jäsen- hakijamaista ja entisen Neuvostoliiton alueelta yhteiseen kampanjaan. Paras tapa murtaa muurit on iskeä molemmilta puolilta samaan aikaan.

Antti Rautiainen

Rajojen vastaisen verkoston sivuille,

http://www.noborder.org täydennetään materiaalia

kampanjasta tshetseenipakolaisten turvapaikkaoikeuden puolesta.

(Jätä vastaus tähän)

 Sivun tarjoaa LiveJournal.com