?

Log in

No account? Create an account
Avoin kirje Maailman sosiaalifoorumiin 2002 osallistuville aktivisteille - Antti Rautiaisen kirjoituksia — LiveJournal
joulukuu 3., 2006
07:08 pm

[Linkki]

Previous Entry Share Next Entry
Avoin kirje Maailman sosiaalifoorumiin 2002 osallistuville aktivisteille
(Käännös, julkaistu Muutoksen keväässä #25)

Avoin kirje Maailman sosiaalifoorumiin 2002 osallistuville ammattiyhdistysaktiiveille ja aktivisteille

Ovatko ihmisystävällinen globalisaatio ja sota mahdollisia?

Hyvät veljet ja siskot,

Me allekirjoittaneet brasilialaiset ammattiyhdistysaktivistit haluamme avata keskustelun kanssanne. Elämme hirveitä aikoja. Yhdysvaltojen hallitus, Yhdistyneiden kansakuntien tarjoaman suojan turvin käyttää syyskuun 11. päivän vastenmielisiä terroristihyökkäyksiä oikeuttamaan "täysimittaisen, pitkitetyn sodan", kuten Bush on sen määritellyt. Sota alkoi Afganistanin pommituksilla mutta ei ole vielä lähelläkään loppua.



Naapurissamme Argentiinassa, jonka hallitukset olivat vuosia alistuneet IMF:n määräyksiin ja yksityistäneet, musertaneet työläisten oikeuksia ja kupanneet valtion velkarahoja kansakunnan selkänahasta, työläiset lähtivät kaduille ja kaatoivat Fernando De la Ruan "keskusta-vasemmistolaisen" hallituksen. He tekivät selväksi, että he halusivat lopun politiikalle joka oli työntänyt miljoonat argentiinalaiset kurjuuteen ja nälkään "modernisaation", "globalisaation pakottavien tarpeiden" ja alueellisen Mercosur-vapaakaupasopimuksen "kriteereiden" nimissä sekä valmistaakseen maata Amerikan vapaakauppa-alueeseen FTAA:han!

Tässä uudessa tilanteessa maailmaa hallitsevat voimat, siis kansainväliset suuryhtiöt, valuuttaspekulaattorit, kansainväliset taloudelliset instituutiot kuten WTO, Maailmanpankki, IMF ja kaikki heitä palvelevat hallitukset ovat julistaneet taloudellisen ja poliittisen sodan työläisiä, heidän järjestöjään ja kansoja vastaan.

Heidän päämääränään on käyttää hyväksi syyskuun 11. päivän traagisia tapahtumia ajan pyörän kääntämiseksi taaksepäin ja voittaakseen takaisin ne etuoikeudet, jotka työtätekevät ja sorretut ovat heiltä katkerien taisteluiden tuloksena vieneet. Heidän päämääränään on murskata kaikki esteet luonnonvarojen ryöstämisen ja rajoittamattoman voittojen kiskomisen tieltä.

Vastarinta tätä poltetun maan politiikkaa vastaan vaatii tuekseen työtätekevien maailmanlaajuista yhtenäisyyttä - etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Tarvitaan yhteistä sorrettujen ja riistettyjen taistelua pysäyttämään tämä sota ja hävitys, joka ajaa maailmaa barbarian kynnykselle. Vain yhteinen taistelu työväenluokan oikeuksien ja voittojen puolustamiseksi voi antaa ihmisyydelle toivon tulevaisuudesta.

Me olemme varmoja, että juuri tämä toive yhtenäisyydestä toiminnassa työtätekevien oikeuksien puolustamiseksi ja edistämiseksi on kannustanut tuhannet ammattiyhdistysaktivistit ja aktivistit maailman eri puolilta ottamaan osaa toiseen Maailman sosiaalifoorumiin (World Social Forum, WSF) Porto Alegressa Brasiliassa.

Mutta vastaako WSF:n todellisuus näitä odotuksia? Tarjoaako WSF mahdollisuuksia taistelumme edistämiseen? Haluamme kysyä muutamia kysymyksiä ja kehoittaa teitä, veljet ja siskot, tekemään omat johtopäätöksenne.



Kansalaisyhteiskunnan ansa



WSF on perustamisestaan asti esittänyt itsensä foorumina "kansalaisyhteiskuntaa varten". Tämä viime aikoina kovin muodikas kansalaisyhteiskunnan käsite eliminoi rajat yhteiskuntamme luokkien väliltä. Miten ihmeessä voidaan laskea saman "kansalaisyhteiskunnan" jäseniksi sekä riistäjät että riistetyt, sekä pomot että työläiset, sekä sortajat että sorretut - puhumattakaan kirkon, NGO*:ien, hallitusten ja Yhdistyneiden Kansakuntien edustajista?

Maailman sosiaalifoorumin järjestämiskomiteassa on edustajia Brasilian "Työnantajat kansalaisten puolesta"-yhdistyksestä (CIVES) ja Brasilian NGO:ien kattojärjestöstä (ABONG). Heidän lisäkseen koollekutsujien joukossa on tahoja, jotka ovat varmasti yhteydessä riistettyjen ja sorrettujen taisteluihin, kuten CUT (Yhdistynyt työläisten federaatio) ja MST (Maattomien liike). Eikö tämä järjestämiskomitea olekin "kansalaisyhteiskunnan" politiikan ruumiillistuma, pyrkimys yhdistää intressit jotka ovat itse asiassa niin jyrkässä ristiriidassa, että ne ovat toistensa täysiä vastakohtia?

Otetaan esimerkiksi Brasilian työlainsäädännön sisältäviä työläisten oikeuksia puolustava kampanja, jota Brasilian ammattiyhdistysliike on parhaillaan järjestämässä. CUT valmistelee yleislakkoa maaliskuulle 2002 estääkseen ministeri Dornellesin valmisteleman lain PL 4583 hyväksymisen. On selvää, että CUT on valmis aloittamaan tämän lakon jos tilanne niin vaatii. Mitä mieltä nämä "edistykselliset pomot" ovat työläisten oikeuksista? Mitä mieltä NGO:t, jotka harjoittavat ja mainostavat "vapaaehtoistyötä" ja muita epävarmojen ja epäsäännöllisten työsuhteiden muotoja, ovat työläisten oikeuksista? Eivätkö kaikki NGO:ien luomat työpaikat itse asiassa korvaa työpaikkoja julkisissa yrityksissä ja palveluissa, ja toteuta näin juuri sitä politiikkaa mitä (Brasilian presidentti) Fernando Cardoso ajaa IMF:n puolesta?

"Kansalaisyhteiskunnan" politiikka on nykyään osa Maailmanpankin virallista jargonia. Mikä on tämän politiikan sisältö? Seuraava lainaus Maailmanpankin World Development Reportista 2000/2001 auttaa kutakin toivottavasti tekemään omat johtopäätöksensä:

"On sopivaa, että rahoitusinstituutiot käyttävät näitä keinoja (...) luodakseen avoimen ja säännöllisen dialogin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, erityisesti niiden jotka edustavat köyhiä. (...) Sosiaalista fragmentaatiota voi lievittää kutsumalla erilaiset ryhmät koolle muodollisiin ja epämuodollisiin foorumeihin, jotka kanavoivat heidän energiansa poliittisiin prosesseihin avoimien konfliktien sijasta."

Voiko olla sattumaa, että Ford Foundation on yksi Maailman sosiaalifoorumin rahoittajista, ja että Maailmanpankin verkkosivut mainostavat Porto Alegren foorumia?


Mikä on NGO:ien rooli?

Sadat, elleivät tuhannet NGO:t tulevat osallistumaan tämän vuoden Davosin foorumiin (World Economic Forum, WEF - järjestetään tänä vuonna New Yorkissa), kuten myöskin Maailman sosiaalifoorumiin Porto Alegressa. Minkä roolin maailmantalouden johtoporras antaa NGO:ille?

Virallisesta Maailmanpankin raportista "The World Bank and Civil Society" syyskuulta 2000 voi lukea, että "NGO:it ja kansalaisyhteiskunta osallistuivat tavalla tai toisella yli 70 prosenttiin projekteista, joita Maailmanpankki päätti tukea vuonna 1999."


Sananlasku sanoo "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Kuten tiedämme, Maailmanpankki muodostaa yhdessä IMF:n ja WTO:n kanssa maailmanlaajuisen pääoman globalisaation pyhän kolminaisuuden. Miten siis voisi olla, että heidän kanssaan yhteistyötä tekevät insituutiot olisivat riippumattomia, eivätkä ajaisi maailmanlaajuisen kapitalismin etuja? Otetaan yksi konkreettinen esimerkki: Maailman sosiaalifoorumin kansainvälinen komissio piti kokousta Dakarissa, Senegalin pääkaupungissa 31. lokakuuta -1. marraskuuta 2001. Kokouksen järjesti ENDA, NGO joka on rakentanut Maailman sosiaalifoorumia ympäri Afrikkaa. Mitkä ovat ENDA:n päämäärät?

ENDA:n omien dokumenttien mukaan ENDA uskoo, että "lapsityövoiman kieltäminen vie lapsilta ja heidän vanhemmiltaan tärkeän toimeentulon lähteen". ENDA katsoo, että "on otettava huomioon taloudellis-sosiaaliset realiteetit ja siksi kieltojen sijasta on taisteltava lapsityöläisten oikeuksien puolesta." Tämä ENDA:n asenne on suorassa ristiriidassa CUT:n ja vastoin koko kansainvälisen työväenliikkeen näkemystä, joka vaatii lapsityövoiman poistamista ja oppivelvollisuutta kaikille lapsille 15. ikävuoteen asti. Lasten paikka on koulussa! Mutta ENDA ei pelkästään aja lapsityövoimaa, se myös osallistuu suoraan vedenjakelun yksityistämishankkeisiin, rakentaen kaivoja, säiliöitä ja veloittaen vedensä käyttäjiä (lähde: "ENDA: Water and Urban Poverty")


Tobinin vero ja ATTAC


"Yhdistys valuutansiirtoveron puolesta kansalaisten avuksi", ATTAC, perustettiin Ranskassa vuonna 1998. Yksi sen päämääristä on Tobinin vero, 0,05-0,1 prosentin vero kansainvälisille valuuttaoperaatioille. Vero on nimetty James Tobinin, Nobel-palkitun ekonomistin ja raivoisan suuryhtiöiden etuja ajavan "vapaa"kaupan puolustajan mukaan. Veron avulla kerättäisiin rahaa "kansainväliseen rahastoon" joka edistäisi "kehitystä ja taistelua köyhyyttä vastaan".

ATTAC on yksi Maailman sosiaalifoorumin perustajista ja pääorganisaattoreista. Tobinin veroa tukevat muun muassa multimiljardööri ja valuuttaspekulaattori George Soros, Brasilian presidentti Fernando Cardoso ja monet muut samanlaiset "merkittävät" tahot.

Jos vero säädettäisiin ja rahat kerättäisiin rahastolle köyhien auttamiseen, voisi olettaa että mitä enemmän sitten olisi valuuttaspekulaatiota, sen parempi - näinhän rahasto saisi enemmän resursseja köyhien auttamiseen. Tämä logiikka ei kuitenkaan ole kovin kaukonäköistä.

Attacilla on muitakin projekteja kuin Tobinin vero. Se ajaa "maailman muuttamista" iskulauseen "toisenlainen maailma on mahdollinen" alla, "paremman globalisaation kontrollin" kautta. Mutta onko mahdollista muuttaa maailmaa kysenalaistamatta perustavanlaatuisimpia tuotantosuhteita? Onko toisenlainen maailma mahdollinen heti kunhan vain minimaalinen Tobinin vero, joka auttaa "kontrolloimaan globalisaatiota", on säädetty?

Bernard Cassen, Ranskan Attacin presidentti ja Le Monde -päivälehden yritysryppään kontrolloiman Le Monde Diplomatique -lehden johtaja julisti Saksan Attacin perustamiskonferenssissa lokakuussa 2001, että "Presidentti Bush on ottanut askelia Attacin ehdotusten suuntaan 11. syyskuuta 2001 jälkeen. On selvää että matka on yhä pitkä, mutta on välttämättä huomioitava, että (...) herra Bush on nyt veroparatiiseja vastaan. Bush on tullut lähemmäksi näkemyksiämme siitä, mikä valtion roolin tulisi olla, ja hän on investoinut 120 miljardia dollaria (Yhdysvaltojen) kansantalouteen. (...) Hän on tukenut vaatimustamme velkojen anteeksiannon puolesta, vaikka hän onkin tekemässä tämän omista syistään. Yhdysvallat on esimerkiksi juuri peruuttanut Pakistanin velat, mikä todistaa että velkojen peruuttaminen on mahdollista."

Bush on juuri aloittanut yhden kaikkien aikojen suurimmista hyökkäyksistä työtätekeviä vastaan, ja laajamittaiset pommitukset Afganistanissa - ja siitä huolimatta Ranskan Attacin presidentin mukaan Bush on liikkumassa lähemmäksi Attacin mielipiteitä. Tämä on hyvin mielenkiintoista.


"Maailma ilman sotaa on mahdollinen"

Tämän otsikon mukaan nimetty erikoisistunto Maailman sosiaalifoorumissa on omistettu "maailmalle ilman sotaa". Järjestäjien ehdotuksen mukaan tämä istunto "aikoo tuoda yhteiskunnalliset ja institutionaaliset edustajat parhaillaan sotaa käyviltä alueilta, yhdessä Nobelin palkintojen vastaanottajien kanssa, yhteiseen yritykseen sotien luonteen ymmärtämiseksi ja rauhansuunnitelmien luomiseksi. Keskustelua tullaan käymään Palestiinasta, Kashmirista, Baskimaasta, Kolumbiasta ja Chiapasista - Afganistanin pommitus ei kuitenkaan tule olemaan osa keskustelun agendaa. Miten on mahdollista, että Bushin julistama "kaikenkattava ja pitkitetty sota" - tänään Afganistanissa ja huomenna mahdollisesti Irakissa tai Somaliassa - ei ole osa keskustelua!

Palestiinasta, jossa Israelin hallitus on tällä hetkellä hyökkäämässä kaikilla rintamilla osana avointa sotaa, keskustellaan tavoitteena "rauhansuunnitelman kehittäminen". Mutta mikä on Palestiinan tämänhetkisen tilanteen alkuhistoria? Se on Yhdysvaltain (Clintonin aikana) sponsoroima ja Yhdistyneiden kansakuntien legitimoima Oslon sopimus. Sopimus loi Palestiinan pseudovaltion (Palestiinan itsehallinnon, jonka päämajaa nyt pommitetaan), joka oli Israelin valtion joka puolelta ympäröimä valikoima pikkuruisia palestiinalaisten alueita.

Mitä tulee Nobelin rauhanpalkintoihin, juuri Oslon sopimus toi Nobelin palkinnon Yasser Arafatille ja silloiselle Israelin valtionpäämiehelle Shimon Peresille. Itse asiassa YK:n pääsihteeri Kofi Annan on myös Nobelin rauhanpalkinnon vastaanottaja, kenties palkinnoksi YK:n saamattomuudesta Ruandan kansanmurhan aikana, tai Irakin taloussaarrosta, tai YK:n tarjoamasta suojasta NATO:n pommittajille entisen Jugoslavian alueella?


"Osallistava demokratia" ja "osallistava budjetti"



Maailmanpankki on juuri perustanut kansainvälisen osaston, jonka tarkoitus on hallita "osallistavan demokratian" toteuttamista 26 maassa. Se on myös kääntänyt ja julkaissut Porto Alegren entisen pormestarin, Tarso Genron, yhdessä Ubirata de Souzan kanssa kirjoittaman kirjan "The Participatory Budget: The Experience of Porto Alegre".Onko tämä vain välinpitämätöntä Maailmanpankin propagandaa? Vai ovatko "osallistavan demokratian" ja "osallistavan budjetin" projektit juuri aikaisemmin lainaamamme projektin osia, päämääränään "energian kanavoiminen pois avoimesta konfliktista?"

Kaikki ensimmäisen Maailman sosiaalifoorumin julkaisemat dokumentit keskustelevat "osallistavan demokratian" kokemuksista Rio Grande do Sulin pääkaupungissa. Toinen Maailman sosiaalifoorumi jatkaa samoilla linjoilla. Yksi Maailman sosiaalifoorumin työryhmä on nimeltään ei enempää eikä vähempää kuin "maailmanlaajuinen osallistava budjetti", jonka järjestää Rio Grande do Sulin maaherra "yhteistyössä kansanliikkeiden kanssa".

Mutta miten tämä "osallistava budjetti" toimii käytännössä? Yhden sen Sao Paololaisen koordinaattorin luottavaisin sanoin: sen tarkoitus on olla "kansalaisten vaatimusten suodatin".


Vain yksi pieni osa kunnallisesta budjetista, Porto Alegren tapauksessa 17%, on korvamerkitty järjestöjen keskusteltavaksi ja heidän edustajiensa yleiskokouksen (osallistavan budjetin neuvosto) päätösvallan piiriin. Tämä yleiskokous päättää minkälaisiin hankkeisiin nämä rajoitetut varat käytetään. Kunnalliseen budjettiin kokonaisuutena ei voi kajota, se on korvamerkitty ulkomaisen velan ja muiden vastaavien kulujen maksamista varten. Koska resurssit ovat rajoitetut, aktivistiryhmät ovat jatkuvasti tukkanuottasilla siitä, miten niiden käyttö priorisoidaan. Osallistavan budjetin neuvoston jäsenet ovat pakotettuja valitsemaan koulun tai terveyskeskuksen, katujen päällystämisen tai lastentarhojen väliltä. Näin vastuu siitä, että kunta ei vastaa kansalaisten toiveisiin on siirretty kunnalta "osallistuvaan budjettiin" osallistuvien harteille!

Kuka sitten osallistuu tähän "osallistavaan budjettiin"? Vastaus on "kansalaisyhteiskunta". Camacuan kunnan tapauksessa eräs liikemies lähetti edustajansa osallistavan budjetin yleiskokoukseen ja voitti 70% äänistä äänestyksessä, jossa päätettiin kadun päällystämisen priorisoinnista kaikkia muita hankkeita vastaan!

Onko tämä, kannattajien sanoin, "innovatiivinen demokratian muoto"? Vai päinvastoin, eikö tämä olekin ansa, joka yrittää kaapata kansanliikkeet ja järjestöt toteuttamaan kunnanhallitusten leikkaushankkeita, näin asettaen edelliset osavastuullisiksi niistä valinnoista, jotka välttämättä tekevät mittaamatonta harmia muille kansanliikkeille ja järjestöille?

Ja minkälaiseen käsitykseen yhteiskunnasta tämä "osallistuva budjetti" nojaa? Se on käsitys yhteiskunnasta ilman konflikteja ja ristiriitoja, "tasavertaisten välisen konsensuksen yhteiskunta". Mutta eikö tämä olekin demokratian vastakohta, jälkimmäinenhän vaatii ottamaan huomioon sen, että vastakohtaiset intressit ovat olemassa yhteiskunnassa kuten myös sen, että riistetyillä ja sorretuilla tulee olla oikeus järjestäytyä riippumattomasti valtiota ja riistäjiä vastaan?


Mitä esimerkiksi julkisten palveluiden sektorin ammattiyhdistyksen osallistuminen "osallistavan budjettiin"voisi tarkoittaa? Ei ole puutetta äänistä jotka sanovat että "ammattiliittojen tulisi oppia toimimaan työläisten ja johtoportaan yhteisissä komiteoissa", ja siksi heidän tulisi ottaa osaa tällaisiin osallistuviin foorumeihin. Onkin järkevää olettaa, että ammattiyhdistyksen edustaja voisi priorisoida palkkojen ja työolosuhteiden parantamista. Mutta asukasyhdistys voikin vatia valaistusta asuinalueelleen. Sen sijasta, että liikkeet järjestäytyisivät yhteiseen taisteluun ja voittaisivat päämääränsä kollektiivisen toiminnan kautta, ne pannaan pelaamaan toisiaan vastaan "osallistavan budjetin" yleiskokouksissa. Monetteistä lukijoista ovat osallistuneet tämänlaisiin yleiskokouksiin. Emmekö me annakin todenmukaisen kuvan niiden toiminnasta?


Veljet ja siskot,

me allekirjoittaneet tulemme osallistumaan Ammattiyhdistysten ja kansanliikkeiden yleiskokoukseen, jonka CUT on kutsunut koolle Porto Alegreen helmikuun ensimmäiseksi päiväksi, tarkoituksenamme keskustella ja valmistella maaliskuun yleislakkoa. Mutta emme tule osallistumaan itse Maailman sosiaalifoorumin paneelikeskusteluihin, työryhmiin ja virallisiin tilaisuuksiin.

Me emme tule olemaan siellä koska olemme varmoja, että niiden järjestöjen puolustaminen, jota työläiset ovat rakentaneet kapitalistista riistoa vastaan on päämääränä ristiriitainen "kansalaisyhteiskunnan" politiikan kanssa - politiikan, joka hävittää rajat yhteiskunnallisten luokkien välillä. Lisäksi työläisten järjestöjen puolustaminen on ristiriitainen "ihmisystävällisen globalisaation" politiikan kanssa, sillä pääoman globalisaatio ei ole luonnonilmiö vaan maailmanlaajuisen kapitalismin luoma prosessi. Pääoman globalisaatio jo määritelmän mukaan tekee välttämättömäksi työpaikkojemme ja oikeuksiemme tuhoamisen. Kapitalistinen globalisaatio on tuhonnut kansakunnat, demokratian ja köyhien omavaraisuuden. Sitä ei voi inhimillistää. Me, jotka tähdennämme ammattiyhdistyksien puolustamista työväenluokan taistelun välineinä, kiellämme kaiken NGO:iden legitimiteetin ja auktoriteetin puhua sorrettujen ja riistettyjen nimissä. Emme väitä, että olemme totuuden ainoathaltijat. Haluamme vain edistää näkökulmaamme - mikä on osa demokraattista prosessia. Tarjoamme kunnioituksella näkökulmamme kaikkien veljiemme ja siskojemme harkittavaksi. Meidät voi laskea taistelijoiksi kamppailussa sotaa ja riistoa vastaan; puolustamassa sosiaalisia ja työtätekevien oikeuksia, deregulaatiota vastaan; ammattiyhdistyksien riippumattomuuden ja demokraattisuuden puolesta! Meidän varaamme voi laskea taistelussa Amerikan vapaa-kauppasopimusta FTAA:ta vastaan ja kamppailussa Brasilian eroamiseksi sitä koskevista neuvotteluista. Meidän varaamme voi laskea taistelussa yksityistämistä vastaan, julkisten palveluiden puolesta. Meidän varaamme voi laskea yleislakon valmistelussa työtätekevien oikeuksien tuhoamista ja IMF:n määräyksiä vastaan.

Taistelevin terveisin,

2. tammikuuta 2002

Allekirjoittajat, liittoineen ja luottamustehtävineen

Julio Turra, kansallisen johtokunnan jäsen, CUT

Hlcia de Oliveira, varapuheenjohtaja, CUT-DF

Josenildo Viera, johtokunnan jäsen, CUT-PE

Maurcio Rosa, johtokunnan jäsen, CUT-SC
Mnica Giovanetti, johtokunnan jäsen, CUT-PR
Gardnia Baima, johtokunnan jäsen, CUT-CE

Walter Matos, johtokunnan jäsen, CUT-AM
Marlia Penna, johtokunnan jäsen, CUT-SP
Luiz Gomes, johtokunnan jäsen, CUT-AL
Gilmar Gonalves, johtokunnan jäsen, CUT-MS
Cludio Santana, johtokunnan jäsen, CONDSEF
Jesualdo Campos, johtokunnan jäsen, CONTEE
Cely Taffarel, johtokunnan jäsen, ANDES-SN
Roque Ferreira, johtokunnan jäsen, FNITST (ferrovirios)
Jaqueline Albuquerque, johtokunnan jäsen, FENAJUFE
Joo Batista Gomes, johtokunnan jäsen, SINDSEP (municipais SP)
Luis Bicalho, johtokunnan jäsen, SINDSEP-DF (federais)
Verivaldo Mota, johtokunnan jäsen, Sindicato dos Vidreiros-SP
Nilton de Martins, johtokunnan jäsen, Sindicato dos Radialistas-SP
Roberto Luque, johtokunnan jäsen, SINTSEF-CE (federais)


*) NGO, Non-Governmental Organisation, kääntyy kansalaisjärjestöksi mutta kansainvälisessä kriittisessä diskurssissa termi ei yleensä sisällä esim. ammattiyhdistysjärjestöjä tai ruohonjuuritason massaliikkeitä.

(Jätä vastaus tähän)

 Sivun tarjoaa LiveJournal.com