Antti Rautiainen (anttirautiainen) wrote,
Antti Rautiainen
anttirautiainen

Olennainen unohtunut eläinoikeuskeskustelussa

Hesariin lähetetty mielipidekirjoitus keväältä 1997, ei julkaistu.

Kahden viime vuoden aikana eläinten oikeudet ja eläinsuojelu ovat saaneet valtamediassa enemmän tilaa kuin koskaan aikaisemmin. Pääasiassa on kuitenkin pohdiskeltu eri toimintatapojen oikeuttamista tai oikeuttamattomuutta, jahdattu kansainvälisiä maanalaisia terroristijärjestöjä ja ihmetelty, miksi jotkut kasvissyöjät käyttävät nahkakenkiä. Eläinten oikeudet ovat jääneet auttamatta keskustelussa sivuosaan, mikä ei ole yllätys, sillä toinen osapuoli on huomannut helpoksi esittää väitteensä miehen mukaan.



Vuoden 1997 ensimmäisessä S-ryhmän Yhteishyvä-lehdessä on Eeva Liestalan pitkä artikkeli siitä, miten eläinten oikeuksien tiedostaminen on vaikuttanut ja voi lähivuosina vaikuttaa eläintalouden tuotantomenetelmiin. Vastakohdaksi juuriin asti meneviä muutoksia odottavalle artikkelille oli artikkelin loppuun koottu yhteenveto suomalaisen tuottajaportaan toimista eläinten ja luonnon hyvinvoinnin edistämiseksi. Lista on hyvin surullista asiaa siitä, mihin eläinten hyvinvointi-käsitteen määrittelyoikeuden monopolisointi suurille elintarvikeyrityksille on Suomessa johtanut.
Atria Oy ja Broileritalo Oy kehuvat toteuttavansa Euroopassa 50-luvulla syntynyttä IP eli Integrated Production-tuotantoa. Sen käytännön sovelluksia ovat maan hoito, tasapainotettu lannotus, ennalta ehkäisevä kasvinsuojelu, ympäristön monimuotoisuus sekä tarkka seuranta ja kirjanpito -- jonka tosin yritys saa tietysti itse hoitaa. Eläinten oloista huolehtiminen ei kuulu IP-tuotantoon millään muotoa. HK-ruokatalo, LSO Foods Oy, Karjaportti, Huittisten lihapojat, Kainuun osuusmeijeri, Valio ja Chymos kertovat toteuttamistaan kansainvälisistä ISO-standardeista, jotka kuitenkin liittyvät elintarvikkeiden laatuun, eivät kuitenkaan niiden ekologiseen kestävyyteen tai tuotantoeläinten hyvinvointiin. A-muna kertoo kanoilla olevan halleissaan tilaa peräti 1/7 neliömetriä, ja pitää ilmoittamisen arvoisena että viranomaiset valvovat heidän tuotantoaan, ikään kuin se olisi yrityksen hyväntahtoisuudesta kiinni. Munakunta kehuu omaavansa laatujärjestelmän, jota tosin ei ole virallisesti hyväksytetty. Ingmanilla, Jalostajalla ja Saarioisilla on ympäristöohjelma joko valmis tai tekeillä, mutta mitään yleisiä vaatimuksia minkään yrityksen ympäristöohjelmille ei ole. Kriteereiden rajat ja toteutuminen riippuu yrityksistä itsestään, ja eläinten hyvinvointi jää todennäköisimmin kuolleeksi kirjaimeksi.
Suurimmilla tuottajilla on myös oikeaa luonnonmukaista tuotantoa, jonka leviämistä ne kuitenkin parhaansa mukaan hankaloittavat pitämällä tuottajahinnat samoina, mutta myyntihinnat selvästi korkeampina kuin kilpailevien tavallisien tuotteiden. Luomu-kriteereissäkin eläinten hyvinvointi on toissijaista ruoan laatukriteereihin verrattuna.
Vaikka kotieläinten heitteillejättäminen tai kiduttaminen voi parhaimmillaan päästä iltapäivälehtien etusivuille, mittakaavaltaan aivan toista luokkaa oleva tuotantoeläinten kohtelu on niin lähellä ihmisten arkipäivän kulutustottumuksia, että siitä ollaan mielellään vaiti. Jopa Valion tekopyhät mainoskampanjat jätetään rauhaan, vaikka yritys ei ole toteuttanut edes niitä minimaalisia askeleita mitä sen kilpailijat ovat jo ehtineet ottaa. Tälläkin hetkellä Suomessa elää asukaslukuun verrattuna moninkertainen määrä tuotantoeläimiä, näistä esimerkiksi neljää miljoonaa broileria kohdellaan törkeämmin kuin juuri kukaan voisi kohdella omia kotieläimiään.
Antti Rautiainen
Oikeutta Eläimille-yhdistyksen jäsen
Helsinki
Subscribe

  • Post a new comment

    Error

    default userpic

    Your IP address will be recorded 

    When you submit the form an invisible reCAPTCHA check will be performed.
    You must follow the Privacy Policy and Google Terms of use.
  • 0 comments