Antti Rautiainen (anttirautiainen) wrote,
Antti Rautiainen
anttirautiainen

Charles boycottin perintö

artikkeli boikoteista, julkaistu Nuorten Luonnossa mahd. 1997

Boikotti-nimitys juontaa maanvuokraajien kampanjasta tilanhoitaja Charles Boycottia vastaan 1880-luvulta. Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen boikotti, esimerkiksi 1700-luvulla Yhdysvaltain itsenäisyystaistelun aikana "Bostonin teekutsuina" tunnetun tapahtuman yhteydessä joukko intiaaneiksi pukeutuneita amerikkalaisia heitti Englantilaisen kauppalaivan teelastin mereen osana kampanjaa kampanjoiden näin emämaan taloudellista sanelupolitiikkaa vastaan.
Boikotti, sanakirjan mukaan painostaa boikotin kohdetta myönnytyksiin taloudellisten ja/tai sosiaalisten suhteiden katkaisemisella, on 1900-luvulla muuttunut ammattiyhdistyksien ja valtioiden vallankäyttömenetelmästä enemmän yksittäisten ihmisten moraaliseksi valinnaksi, vaikka tietysti boikotti on säilynyt myös suurien vallankäyttäjien keinovalikoimassa.



Historia pähkinänkuoressa, jopa vähemmässä

Kansanvallan hidas edistyminen joissain maailman osissa on tuonut muassaan maailmanhistoriaan jääneitä pienten ihmisten kampanjoita, Yhdysvaltojen mustien bussiboikotti Montgomeryn kaupungissa Alabamassa 50-luvulla aloitti koko mustien kansalaisoikeusliikkeen, Etelä-Afrikkalaisten tuotteiden boikotti johti rotusortohallituksen kaatumiseen 90-luvun alussa. 90-luvulla boikotit ovat suhtautuneet usein sosiaalisia tai ympäristönormeja rikkovia suuryrityksiä vastaan, Shellin yrittäessä upottaa Brent Spar-öljylauttaa pohjanmereen yhtiön myynti Saksassa romahti, Pepsi joutui vetäytymään julman sotilasdiktatuurin hallitsemasta Burmasta keväällä 1997 ja viimeksi Mitsubishi joutui nöyrtymään Rainforest Action Networkin sademetsäpuukauppaa vastustavan painostuskampanjan edessä alkuvuodesta 1998.
Viime vuosien nopea kehitys on mahdollistanut boikottiviestien maailmanlaajuisen leviämisen, Suomessa onkin osallistuttu miltei jokaiseen merkittävään viime vuosina käynnissä olleeseen suuren painostuskampanjaan. Ovatpa Luonto-liitto ja muut suomalaiset järjestöt itsekin olleet boikotteja julistamassa, Luonto-liiton muiden Taiga Rescue Networkin osanottajien kanssa järjestämä Taiga Termintators-kampanja on peloitellut ison liudan suurempia ja pienempiä metsäyhtiöitä mukaan Kalevalanpuiston moratorioon, Luonto-liitto osallistuu Shell-boikottikampanjaan ja viimeksi viime lehdessä jäseniä kehotettiin jättämään kirjolohet hyllylle.

Boikotti vai elämäntapa?

Periaatteessa boikotti tarkoittaa painostuskampanjaa, esimerkiksi periaate olla syömättä lihaa ei välttämättä ole lihan boikotointia - toisaalta tämä on osittain määrittelykysymys. Boikotti voi toki olla niin ehdoton, ettei sillä vaadita boikotin kohteelta välttämättä mitään muuta kuin käytännössä itsensä lopettamista - kasvissyöjät voivat vaatia eläinten tappamisen täydellistä lopettamista, aseistakieltäytyjät voivat vastustaa vapaaehtoistakin armeijaa. Tällöin keskusteluyhteyteen ryhtyminen ei välttämättä ole lainkaan tarpeen. Mutta onko esimerkiksi luonnonvaroja säästämään pyrkivä elämäntapa "saastuttamisen boikotointia"?

Ylikansalliset suuryhtiöt - ykkösmöröt?

Ylikansallisia suuryhtiöitä vastaan on lähivuosikymmenien aikana ollut jatkuvasti käynnissä ainakin metsurin sormien verran kampanjoita samanaikaisesti. Mutta monet boikotoivat ylikansallisia suuryhtiöitä jo pelkän ylikansallisuuden takia - oligopolit, tietyn raaka-aineen kauppaa dominoivat muutaman yrityksen ryppäät keräävät leijonasosan maailmankaupan tuotosta harvojen rikkaiden ihmisten käsiin. Jos tarpeeksi pääomaa, taloudellista valtaa kerääntyy samoihin käsiin, sen avulla voi pelata itselleen huomattavan paljon valtaa kansainvälisissä päätöksentekoelimissä. Maailmassa on useita yrityksiä joiden liikevaihto ylittää Suomen bruttokansantuotteen, mutta joiden pääoma on kuitenkin kaiken demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella.

Perinteisesti suuret ruokayhtiöt, agribusinekset ovat olleet ympäristö- jä kehitysmaaliikkeiden parissa huonossa maineessa. Agribusinekset eivät ole yleensä kaikkein suurimpia yrityksiä, mutta ne tekevät kauppaa alalla joka on merkittävimmistä sosiaalisen kehityksen ja ympäristön kannalta. Agribusinekset rikastuvat viljelemällä rahakasveja kuten kahvia ja tupakkaa länsimaiden ylellisyyshyödykkeiksi. Usein, vaikkakaan ei aina, näitä tuotetaan paikallisten ihmisten ravitsemuksen ja ympäristön kustannuksella. Velkaantuneet kehitysmaiden hallitukset tukevat rahakasvien vientiä jotta ne saisivat ulkomaanvaluuttaa velkojensa maksuun.
Tietysti monet ylikansalliset yhtiöt ovat hyvinkin pieniä, ja toisaalta monet suuryritykset, esimerkiksi valtionyhtiöt voivat olla täysin kansallisia. Joku kriteeri yhtiön kuulumiselle suuryhtiön luokkaan voisi olla maailman 500:n suurimman yrityksen joukkoon. Suomesta tälle listalle on päässyt muutamia yrityksiä, merkittävimpinä Nokia ja UPM-Kymmene. Näistä vähemmän yllättäen molemmilla on ollut kädenvääntöä kansalaisjärjestöjen, Nokialla diktaattoreille suuntautuneen aseviennin takia ja UPM-Kymmenellä ympärirtö- ja ihmisoikeusjärjestöjen arvosteleman indonesialaisen APRIL-yhtiön kanssa tekemän yhteistyönsä takia.

Kirvestä kiveen ja huonompaa tulossa

Kaikki boikotit eivät tietenkään ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Äidinmaidonvastikkeiden väärinkäytön haitoista julkaistiin ensimmäiset tutkimukset jo 30-luvulla, ja 70-luvulla Nestlé-yhtiön ja muiden äidinmaidonvastikkeita vastuuttomasti markkinoivien yritysten toimet tulivat laajempaan julkisuuteen. Kehitysmaissa äidinmaidonvastikkeiden oikeata käyttöä osaamattomat äidit sekoittavat vastikkeen usein likaiseen veteen tai laimentavat sitä liikaa, kaikkiaan vastikkeen väärinkäytön epäillään aiheuttavan miljoona pienten lasten kuolemantapausta vuosittain. YK:n elintarvikejärjestö WHO julkaisi ohjeet äidinmaidonvastikkeiden markkinoinnista, jotka kielsivät mm. lääkäreiden lahjomisen äidinmaidonvastikkeiden markkinointimiehiksi. Nestlé yritti pyristellä yleistä mielipidettä vastaan, kunnes viimein vuonna 1984 se vakuutti ottavansa vaarin WHO:n säädöksistä, ja maailmanlaajuiseksi paisunut boikotti lopetettiin. Kaksi vuotta myöhemmin seurantatutkimukset kuitenkin paljastivat, että Nestlé rikkoi edelleen kaikkia säädösten kohtia, ja niin Nestlé tekee yhä vieläkin, huolimatta kansalaisjärjestöjen kasvavasta vastarinnasta.
Boikotin aloittamista ennen kannattaa laskelmoida kannattavuus tarkkaan, sillä esim. usein valtiota vastaan suunnatut talouspakotteet vain pönkittävät diktaattorien valtaa, jotka näin löytävät kansansa kurjistumiseen ulkoisia syntipukkeja. Myös yrityksiä vastaan suunnatut boikotit voivat koitua aivan muiden kuin kohteena olevan yrityksen maksettavaksi. Sitä paitsi maailmantalous on nykyään niin verkoittunut, että kaikki ovat vähintäänkin jossain määrin tekemisissä toistensa kanssa - boikotin oikean rajaamisen kanssa onkin pähkäiltävää.
Kansainväliset kaupan vapauttamisneuvottelut saattavat vähentää kuluttajien mahdollisuuksia käydä kampanjoita vääryyksiä tekeviä yrityksiä ja valtioita vastaan. Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n piirissä neuvoteltava MAI-sopimus tulisi toteutuessaan kieltämään yrityksen tai valtion boikotoinnin kolmannessa maassa tapahtuvien toimenpiteiden perusteella. Toistaiseksi on vaikeata sanoa mihin toimiin valtiota velvoitettaisiin yksittäisiä kuluttajia vastaan, mutta ainakin järjestöt, yritykset ja julkiset elimet voisivat tällaiseen boikottiin osallistuessan mahdollisesti joutua maksamaan mojovia sakkoja.

Antti Rautiainen

Maan ystävienYlikansalliset kuriin -ryhmä - Toimintaa kansainvälisen kaupan epäoikeudenmukaisia rakenteita vastaan:
(ei toiminnassa 2001)

Carbage-ryhmä - pikaruoka on vakava asia
PL 21 00411 Helsinki

Shell - boikottikampanja
(ei toiminnassa 2001)
Subscribe

  • Post a new comment

    Error

    default userpic

    Your IP address will be recorded 

    When you submit the form an invisible reCAPTCHA check will be performed.
    You must follow the Privacy Policy and Google Terms of use.
  • 0 comments