Antti Rautiainen (anttirautiainen) wrote,
Antti Rautiainen
anttirautiainen

Kokemuksia Ranskan 35 tunnin uudistuksesta - juttu Solidaarisuus-lehdestä keväältä 1999.

CNT-AIT on ranskalainen Bordeaux:ta keskuspaikkanaan pitävä radikaali ammattijärjestö, joka on myös kansainvälisen työväenliikkeen AIT:n jäsen. (Ranskassa on myös toinen saman niminen järjestö, Pariisia keskuspaikkanaan pitävä CNT-Vignolles, mutta se ei ole AIT:n jäsen.) CNT-AIT on ainoana ranskalaisena ammattijärjestönä ottanut kriittisen kannan Suomessakin laajaa julkisuutta saaneeseen Ranskan 35 tunnin työaikauudistukseen. Tämä kirjoitus perustuu CNT-AIT:n Marseillen osaston tekemään pamflettiin Flexibilité precarité (Joustokurjuutta), jossa osasto selvittää kantaansa uudistukseen ja myös muihin myös Suomessa tuttuihin työelämän uudistuksiin.

Ranskan on tarkoitus siirtyä 35 tunnin viikkotyöaikaan vuoteen 2000 mennessä, pienyrityksille on annettu armonaikaa vuoteen 2002 asti. Ennen vuotta 2002 työntekijöitä uuden työajan mukaan työllistäville yrityksille tarjotaan tukia.



Uudistuksen käytäntö

Työajan lyhentämisen myötä siirrytään työajan vuotuistamiseen, 35 tunnin työaika ei olekaan se aika jonka työntekijät tekevät työtä viikossa, vaan vuotuisen työajan keskiarvo. Ylityötunnit jaetaan kahteen luokkaan, mikäli ne sisältyvät työpaikan työehtosopimukseen niitä kutsutaan "täydentäviksi tunneiksi", eikä ylityökorvausta pidä maksaa näiden tuntien osalta. Mikäli viikoittaiset ylityöt eivät ylitä neljää tuntia eli viikkotyöaika 39 tuntia, ylityöstä ei myöskään pidä maksaa vaan työnantaja voi kompensoida ne vähentämällä toisten viikkojen työaikaa tai lomautuksilla, tai laskemalla sairauspoissaolot tästä ajasta. Työajan vuotuistaminen yhdessä yleisen työaikojen rajojen vapauttamisen kanssa tarkoittaa että työnantajat voivat yhä helpommin käskeä työntekijät töihin mielivaltaisiin aikoihin. Suomessakin erityisesti "uusissa ammateissa", kuten mainostoimistoissa tutuksi käynyt ilmiö, työnantajat jakamassa kännyköitä työntekijöille jotta voisivat soittaa heidät töihin milloin vain lyhyellä varoitusajalla, tulee esiintymään yhä useammin myös perinteisemmissä työpaikoissa. Yksityiskohdat työajasta siirtyvät "paikalliselle tasolle", eli työnantajan sanelemiksi.

CNT-AIT listaa esimerkkejä Ranskasta - esimerkiksi Pariisissa kauppaketju Monoprixin liikkessä 79:stä työntekijästä 15 on täyspäiväisiä, heidän työaikansa on 11-14 ja 17-21.30, kuusi päivää viikossa.

EU:n sanoma työläisille ja työttömille

Tätä kehityssuuntaa ajetaan myös EU byrokratiassa, EU:n "valkoinen kirja" työllisyysasioista ilmoittaa että "... työajan suunnittelu [työnantajien etuja vastaavaksi] uhkaa törmätä niihin työelämän jäykkyyksiin jotka ovat vakiinnuttaneet EU:n työajan 37-39 viikkotuntiin. Tämän estäminen edellyttää jokaiselta valtiolta toimia työlainsäädännön (kuten työajan), sopimuskäytäntöjen (ylityötuntien käyttö), ja myöskin eläkeoikeuden laskemisen suhteen", selkokielellä työntekijän aseman heikentämistä kaikilla näillä alueilla. CNT-AIT raportoi myös laajasti Euroopan suurten yhtiöiden etujärjestön, ERT:n raportista joka on ajaa äärilinjaa samassa kehityksessä mitä EU ehdottaa. ERT on puhunut samoista asioista joista EU:n valkoinen kirja puhuu koko olemassaolonsa ajan, 90-luvulla ERT:n epäviralliseksi asemaksi onkin vakiintunut lähes kaikkien EU:n merkittävien papereiden luonnostelu kulissien takana.

Ranskan hallitus on luvannut työajan lyhentämisen 35 viikkotuntiin jo 1978. Edellinen suurempi kamppailu johti 1936 40 tunnin työviikkoon, joka käytännössä astui voimaan vasta 1976, 40 vuotta myöhemmin. Ennen 35 tunnin lakia viikkotyöaika oli 39 tuntia.

Kapitalismin kehityksen suunta

Osa ranskalaisista yrityksistä on uhannut siirtää uudistuksensa myötä kaiken tuotantonsa kaukomaille, muutaman johtajat ovat henkilökohtaisissa haastatteluissa ilmoittaneet että mikäli tuntipalkat pysyvät samoina työaikaa voisi vähentää vaikka enemmänkin. Työajan lyhentämisen mukanaan tuoma joustojen lisääminen on kuin vastaus työnantajien rukouksiin monilla aloilla, tilauksista ja työtarjouksista riippuva työpaikka ei pysty tehokkaasti työllistämään ihmisiä samaksi ajaksi joka viikko. Työntekijöille tämä tarkoittaa ainaista epävarmuutta ja yksityiselämän elämistä työpaikan ehdoilla.

Henry Ford ja muut amerikkalaiset kapitalistit kehittivät vuosisadan alkupuoliskolla fordismin, automatisoidun massatuotannon ja korkeiden palkkojen yhdistelmän. Ford ymmärsi että kapitalistit ovat työläisten lisäksi riippuvaisia myös kuluttajista, joten työläisille on maksettava palkkaa niin paljon että kulutusyhteiskunta pysyy pystyssä ja he pysyvät tyytyväisinä ja tottelevaisina. Fordismin asteittaisen hylkäämisen syyt ovat monet, globalisaatio ja markkinoiden kasvu ovat johtaneet siihen että yhä useammalla yrityksellä on kiusaus "ulkoistaa" kapitalismin säilymisen toinen elementti, eli siedettävät palkat toisten yritysten tai valtion sosiaaliturvajärjestelmän maksettavaksi, ja itse huolehtia itse vain toisesta komponentista eli mahdollisimman tehokkaasta tavarantuotannosta. Tämän lisäksi maapallon yläluokka alkaa olla jo niin rikasta että sen kulutus riittää koko maailmantalouden pyörittämiseen, Yhdysvalloissa rikkain 5% vastaa 42% kaikesta kulutuksesta. Köyhien ihmisten tehtäväksi jää tuottaminen, kuluttajina heitä tarvitaan yhä vähemmän.

Teoriasta käytäntöön

Tuotannon tehostamiseen yhteiskunnan kustannuksella on kolme tapaa, tuotannon siirtäminen kaukomaille, automaatio ja työelämän joustojen lisääminen. Se mikä milläkin alalla parhaiten sopii työnantajan tarpeisiin vaihtelee, esim. Apple siirsi 70-80 luvulla suuren osan tuotannostaan halvan tuotannon Singaporeen, mutta avasikin 90-luvulla täysin automatisoidun tehtaan EU:n verokeitaassa Irlannissa, lähempänä tuotteiden markkinoita. tuhannet Singaporelaiset jäivät työttömiksi ja muutama kymmenen Irlantilaista sai työpaikan.

Kuten kaikissa teollisuusmaissa, määräaikaisten työsuhteiden ja osa-aikatyön määrä on räjähtänyt Ranskassa. 85% osa-aikaisista työntekijöistä on naisia. Nuorison suurin työllistäjä on valtio, koulutuslaitos ja poliisi työllistävät "virkamiehiksi" nuorisoa suoraan koulun penkiltä, ja maksavat heille minimipalkan - näin on syntynyt aivan uudenlainen valkokaulusköyhälistön luokka.

Nykyisen keskustelun kritiikki

CNT-AIT hyökkää vahvasti kahta Ranskassa käynnissä olevan keskustelun perusfraasia vastaan, "Jakakaamme työtä työllisyyden puolustamiseksi" ja "Työskennellään vähemmän jotta kaikilla olisi työtä". Järjestön mielestä todellista sosiaalista muutosta ajava järjestö ei voi koskaan lähteä puolustamaan työllisyyttä - työttömyys sinänsä on ongelma vain valtion kassan vartijalle ja "kilpailukykyistä taloutta" vaativalle kapitalistille. Huolimatta siitä että valtaosa ihmisistä saa sisällönsä elämälle työnteon kautta, toimeentulon ja mielekkään työn saatavuuden turvaaminen on heille kuitenkin paljon keskeisempi kysymys. Työllisyyden puolustamisen keskusteluun lähteminen on usein antautumista vihollisten retoriikalle, keskustelun käymistä vastapuolen ehdoilla. CNT-AIT jopa menee niin pitkälle että väittää ettei työ sinänsä ole mikään arvo niin kauan kuin nykyinen järjestelmä vallitsee maailmassa, työ on arvo vasta sitten kun elonkehän riisto ja enemmistön kurjistaminen on lopetettu, ja nykyisestä palkkaorjuusjärjestelmästä on luovuttu.

Antti Rautiainen
Subscribe

  • Post a new comment

    Error

    default userpic

    Your IP address will be recorded 

    When you submit the form an invisible reCAPTCHA check will be performed.
    You must follow the Privacy Policy and Google Terms of use.
  • 0 comments