Antti Rautiainen (anttirautiainen) wrote,
Antti Rautiainen
anttirautiainen

Venäjän radikaaliliikkeen tila

(Muutoksen kevät, kevät 2000)

Glasnostin aika yli 10 vuotta sitten oli yhteiskunnallisen liikehdinnän kulta-aikaa Venäjällä. Mutta Gorbatshovin jälkeen koko 90-luku on mennyt heikosti. Yhteiskunnan atomisoituminen on edennyt pidemmälle kuin länsimaissa. Sosiaaliturvan heikkouden ja vakituisten työsuhteiden puutteen takia talousjärjestelmä muistuttaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Kansalaisyhteiskunnalta puuttuvat ne kaksisataavuotiset perinteet, jotka länsimaissa pitävät radikalismin rinnalla kaikkea muutakin toimintaa yllä. Stalinismin tuhoama henkinen maaperä on välinpitämättömyydelle ja egoismille hyvää kasvualustaa.



Vanhat herrat

Noin 12 vuotta sitten Venäjän anarkosyndikalistit perustivat "Anarkosyndikalistien konferenssin", KAS:n, joka yllättäen levisi tulipalon lailla koko maahan. Pian järjestöllä oli tuhansia jäseniä, joista tosin vain kourallinen tunsi anarkosyndikalistista, poliittisista puolueista irtisanoutuvan ammattyhdistysliikkeen ideologiaa. Tämän johdosta moni johdosta pystyi korruptoimaan osaksi valtiokoneistoa, muut osat järjestöstä eivät selviytyneet uudessa atomisoituneessa sosiaalisessa ympäristössä ja heikentyneessä elintasossa joka pakotti ihmiset keskittymään päivittäiseen selviytymistaisteluun. KAS jäi henkiin ainoastaan Siperiassa, jossa se on käytännössä sulautunut osaksi syndikalistista SKT, "Siperian työn federaatio"-ammattiliittoa jolla on muutamia tuhansia jäseniä keski-Siperiassa. SKT:n toiminnasta ei tiedetä paljoakaan Euroopan puoleisella Venäjällä. SKT:ssä on myös maltillisia toimijoita, jotka pyrkivät sotkemaan järjestön erilaisiin puoluepoliittisiin valtakamppailuihin.

KAS:in jälkeen Venäjän vanhin traditio on "Anarkistiliikkeiden Allianssi", ADA, joka perustettiin vuonna 1990 lähinnä syndikalistisesta toiminnasta vähemmän kiinnostuneiden anarkistien toimesta. Venäjän laajuinen toiminta on kuitenkin tähän asti ollut informaationkulun ongelmien takia tyystin mahdotonta, ja järjestön ainoa päättävä elin on vuosikokous. Toiminnan koordinaatio kerran vuodessa tapahtuvalla kokouksella on tietysti täysin mahdotonta, joten ADA on lähinnä paperijärjestö joka tuottaa pinkan julistuksia kerran vuodessa. Paikalliset ryhmät tietysti toimivat, niitä on Kazanissa ("anarko"kapitalisteja ja individualistianarkisteja), Zhelenogorskissa, Lipetskissä ja aktiivisin Pietarissa.

SKT:ta tiukemman linjan anarkosyndikalismia edustaa pieni moskovalainen "Ammattienvälinen työväenliitto" MPST. MPST:n kritiikki toisten anarkistien toimintaa kohtaan ei aina ole kaikkein rakentavinta, niinpä MPST ei olekaan juuri väleissä muiden ryhmien kanssa. Teoriassa MPST pyrkii toimimaan ulospäin, mutta intellektualismi, resurssien ja nuoruuden innon puute pitää järjestön kohtuuttomassa alakynnessä kommunistipuolueiden otteessaan pitämiä ammattiliittoja vastaan. Suomen kommunistipuolueiden toveripuolueiden tuhoisasta vaikutuksesta Venäjän työväenliikkeeseen on hyvä esimerkki Viipurin sellutehtaan valtauksen kohtalo, jossa joukkokokouksen syrjäyttämä yksinvaltainen entinen johtaja, jonka on kerrottu olevan Venäjän federaation kommunistipuolueen jäsen, liittoutui tehtaan johdon kanssa ja otti tehtaan haltuunsa johdon palkkaamien kovanaamojen kanssa.

Pietarissa moni nuori aktivisti on turhautunut Pietarin anarkistiliigaan samalla tavalla kuin Moskovassa MPST:hen. Pienten anarkistiryhmien on perinteisesti vaikea löytää mielekkäitä yhteiskunnallisen toiminnan alueita, ainakaan jos mukana ei ole reippaasti kunnianhimoa. Pietarin anarkistiliiga on usein ratkaissut käytännön aktivismin ongelman omaksumalla kannan, että kaikki yhteiskunnallinen toiminta joka ei tähtää valtiojärjestelmän välittömään kaatamiseen on turhanpäiväistä, ja tätä edustavat tapahtumat, kuten mielenosoitukset ovat mielekkäitä lähinnä vain anarkistilehtien myyntipaikkana. Tällainen asenne ei luonnollisesti ole omiaan viemään toimintaa mihinkään.

Radikaali ympäristöliike Rainbow Keepers

Noin 1994-1999 yhteiskuntaekologinen Rainbow Keepers edusti selvästi dynaamisinta anarkistitoimintaa Venäjällä. Liike edustaa samanlaista radikaalia ympäristöliikettä kun vaikkapa englanninkielisen maailman Earth First! ja Reclaim the Streets tai Ruotsin Yhteiskuntaekologinen toiminta ja Göteborgin Yhteiskuntaekologinen vastarinta. Liike veti ja vetää yhä puoleensa kymmenittäin samanlaisia ihmisiä kuin radikalismi Suomessa ja maailmassa - enemmän tai vähemmän alakulttuuriin yhteydessä olevia nuoria.

Suomessa radikaalia ympäristöliikettä ei viimevuosina ole ollut Muutoksen kevät -lehden ja moottoriteiden vastaisen toiminnan ulkopuolella - eläinoikeusliike on mielestän hieman eri asia kuin ympäristöliike. Muut, kuten Luonto-liitto ja Maan ystävät, palloilevat "NGOismin" eli asiantuntijatoiminnan ja suoran toiminnan (tässä yhteydessä mielenosoitusten ja kansalaistottelemattomuuden) välimaastossa, toiminnan ollessa yli 90 prosenttisesti ensimmäistä. Suoralla toiminnalla ei juuri nähdä itseisarvoa valtarakenteita ja vanhoja käsitteitä kyseenalaistavana voimana.

Rainbow Keepers on tässä suhteessa erilainen, maltillisia vaikutuskeinoja ei väheksytä eikä vastusteta, mutta suora toiminta on olennainen osa liikettä. Tämän huomaa, suora toiminta on paljon järjestelmällisempää, suunnitellumpaa, laajempaa ja menestyksekkäämpää kuin Suomessa, vaikka siihen perinteisesti kuuluva kämmäily ja virheiskut ovat myös jossain määrin mukana kuvassa.

Asiantuntija-aktivistit voivat toisinaan nauraa Rainbow Keeperseille, mutta heitä ei ole varaa boikotoida, koska joskus heidät pitää tilata kentälle hoitamaan hommat. Venäjän ympäristöpiireissä anarkisteja kunnioitetaan, koska he olivat ympäristöliikettä aloittamassa totalitarismin aikoina. Säätiörahoituksella on useita huonoja seurauksia asiantuntija-järjestöille. Ihmiset rekrytoituvat NGO:ihin uran takia, eivätkä siksi että aktivismin ohella pitäisi saada jostain ruokaa, kuten usein Suomessa. Suomessa ylitöitä alipalkalla tekevä järjestötyöntekijä on (ikävä) sääntö, Venäjällä poikkeus. Toimitsijat joilta puuttuu aktivismin kokemus eivät voi käsittää että konsultointi ei vielä ole poliittista vaikuttamista.

Säätiöt eivät kuitenkaan ole rahoittajina yhtä halukkaita ohjailemaan järjestöjen toimintaa ja painostamaan heitä irtisanoutumaan radikaaleista kuin valtiot tai rikkaat mesenaatit - siksi anarkistit ovat tervetulleita tekemään omia hankkeitaan myös esimerkiksi Venäjän suurimman ympäristöjärjestön, Yhteiskunta-ekologisen liiton puitteissa.

George Sorosin tuhoama liike?

Rainbow Keepersin menestyksekkäitä ja hävittyjä kamppailuja ei ole tilaa luetella tässä. Liikkeen nykyinen tila antaa kuitenkin aihetta pieneen pohdintaan. Vuosien 1997 ja 1998 kuluessa liikettä riipinyt taistelu raha-asioista sai monen aktivistin häipymään omille teilleen. Rainbow Keepers halusi aina olla liike, ilman kummempaa rakennetta, ja jäseneksi laskettiin kaikki jotka joskus olivat osallistuneet johonkin toimintaan. Käytännössä joku kuitenkin päätti mihin raha käytetään, ja yleensä se oli pieni kaveriklikki. Kun rahaa sitten alkoi kadota sinne sun tänne, repivät riidat alkoivat.

Rainbow Keepers on perinteisesti ollut paljon pragmaattisempi rahoituskanavien suhteen kun muut Venäjän anarkistit, niinpä esimerkiksi Sorosin säätiöiden rahoja on saatu käyttöön erilaisia kanavia pitkin. Osa kriittisistä aktiveista sanoo että riitoja ei sinänsä aiheuttanut rahan lähde tai sen löysyys, vaan matala elintaso ja henkilöt itse - toisaalta sama on tapahtunut niin monta kertaa joka puolella maailmaa, erityisesti köyhissä maissa, että on vaikea ajatella ettei tapauksilla olisi tiettyjä yhteisiä nimittäjiä.

Toinen syy miksi moni anarkisti, mukaan ottaen jäsenet itse kritisoivat Rainbow Keepersiä on "enviromentalismi", asioiden lähestyminen ainoastaan ympäristö-näkökulmasta. Venäjällä ei ole varaa olla luomatta sosiaalisia vaihtoehtoja nykyisten tuotantomallien tilalle, jos niitä haluaa muuttaa. Muutoksen kevään uskolliset lukijat varmaan muistavat numerossa 6 vuonna 1997 julkaistun kertomuksen siitä miten Ydinvoimala-työmaan työläiset pieksivät ja tuhosivat Rainbow Keepersin protestileirin. Tapaus ei ole lainkaan ainutlaatuinen. Joidenkin mielestä tämä on myös CIA:n ja Sorosin tarkoitus - säätiörahoitus tekee aktivistit riippumattomiksi ruohonjuuritason taloudellisesta tuesta, ja saa heidät elämään ihan omassa todellisuudessaan. Samankaltaiset ilmiöt Venäjän ammattiyhdistysliikkeessä ovat vielä selkeämpiä. Olen todella iloinen että Pekka Haavisto ei ministeriuran tyssäämisen takia koskaan tullut toiseksi George Sorokseksi, mihin oli tiettyä pyrkimystä - yhdestäkin on tarpeeksi riesaa.


Tie auki tulevaan

Vanhat järjestöt jatkavat toimintaansa enemmän tai vähemmän samaan tapaan, toisaalta monet haluavat uudenlaista toimintaa. Perinteisimpien järjestöjen epärakentava kritiikki esimerkiksi antifasistista toimintaa vastaan on vieraannuttanut monet nuoret radikaalit anarkismista, ja kapeuttanut näkökulman vain yhden ongelmakentän ratkaisuun liittyviksi. Itse olen vakuuttunut että nimen omaan Venäjällä tarvitaan ideologista, laajasti poliittista lähtökohtaa, oli ideologia sitten anarkismi tai joku sen sukulainen - esimerkiksi yhteiskuntaekologia. Yhteiskunnan atomisoitumiskehitys on tuhonnut niin syvästi henkistä maaperää että asioiden korjaamiseen tarvitaan kokonaisvaltaista ratkaisua, ja puoluepolitiikan tie on vielä mahdottomampi kuin Suomessa. Asiantuntijatoiminta länsimaiden tapaan on pitkälti yhtä tyhjän kanssa niin kauan kuin henkinen ilmapiiri ei muutu sitä tukevaksi - mikä tuskin tapahtuu koskaan, sillä Venäjän rooli maailmantaloudessa ei ole tulla länsimaaksi vaan pysyä tuottajana. Näin Venäjällä ei koskaan tule olemaan niin laajaa keskiluokkaa, että kansalaisjärjestöt voisivat rahoittaa toimintansa sen huonolla omatunnolla.

Antti Rautiainen

Venäläisten radikaalien kontakteista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Muutoksen kevään toimitukseen.
Subscribe

  • Post a new comment

    Error

    default userpic

    Your IP address will be recorded 

    When you submit the form an invisible reCAPTCHA check will be performed.
    You must follow the Privacy Policy and Google Terms of use.
  • 0 comments